Ykköspesän historiaa
Lähde: Kotiseutukierroksella Tellervo Saukoniemi 2001
Yhtä varmasti kuin kestikievareita aikanaan, nykyisten valtateiden varsilla tarvitaan huoltoasemia, hotelleita ja kahviloita. Suomusjärvellä, Helsinki-Turku 1-tien puolimatkankrouvissa, taukopaikkoja on riittänyt. Yksi niistä on Ykköspesä, jolla on jo joltinenkin historia.
Se on tällä hetkellä ykköstien taukopaikoista vanhimpia, joka on säilynyt samalla omistajalla, yrittäjäpariskunta Sisko ja Aimo Leppäkoski sanovat.
He avasivat kahvilan vuonna 1972, mutta oikeastaan kaikki lähtee paljon kauempaa. Ykköspesä on tavallaan Suomusjärven ensimmäisen kahvilan, ns. Lottakahvilan jatkaja.
Lottakahvilasta se alkoi
Lottakahvila perustettiin 1920-luvulla. Sotien jälkeen se siirtyi ensin maatalousnaisten omistukseen ja sitten yksityiselle yrittäjälle. Vuonna 1957 kahvilan vastaavaksi hoitajaksi tuli Sisko Leppäkoski, tuolloin vielä neiti Nurmi. Olin puotipuksuna, 20-vuotias ja kovasti yrittäjähenkinen.
Otin kahvilan pidon suin päin hoitaakseni.
Se oli huima hyppy, mutta nuorena sitä uskaltaa, kahvilaa vuodet 1957-1963 pitänyt Sisko Leppäkoski nauraa. Lähellä nykyistä kunnantaloa sijainnut kahvila oli pieni. Siinä oli 15 asiakaspaikkaa, keittiö ja kuuden neliömetrin varasto.
Uusi emäntä hankki jääkaapin ja matot lattialle. Vesi haettiin naapurin kaivosta ja myyntituotteet osuuskaupasta. Valikoimaan kuului kahvia, virvoitusjuomia ja tupakkaa. Alusta lähtien Sisko teki myyntiin myös voileipiä ja leipoi munkkeja, joita vanhat asiakkaat osasivat toivoa vielä Ykköspesässäkin. Kahvilassa oli pöytiintarjoilu. Vähitellen ykköstien liikennemäärät kasvoivat, ja 1950-luvun lopulla Sisko palkkasi kesäapulaisen. Siskon jälkeen kahvilalla oli vielä jokunen pitäjä, ennen kuin tien levennys söi rakennuksen.
Sitten Suomusjärvi oli muutaman vuoden ilman kahvilaa, kunnes Leppäkosket avasivat Marke-kahvilan nykyisen Ykköspesän paikalla. Väliaikana pidin Huvikallion tanssilavan ja urheilutalon ravintoloita, mutta silti oli kuin olisin aloittanut alusta.
Muistan, kun yhtenä päivänä ensimmäinen asiakas tuli iltapäivällä ja vain kysyi tietä Somerolle. Ajattelin, että tästä se alkaa, Sisko muistelee.
Hän sanoo, että ensimmäiset viisi vuotta ohikulkijat vain katsoivat, että jaha tähän on tullut uusi kahvipaikka.
Sitten tieto alkoi tavoittaa.
Eikä se riitä, että asiakas käy kerran. Vasta kolmannella kerralla voi ajatella tehneensä hyvää työtä. Tärkeintä on hyvä palvelu, pitkät aukiolot ja tasainen laatu, Leppäkosket ynnäävät.
Tähän mennessä kahvilaa on laajennettu 10 kertaa, asiakaspaikkoja on 200 ja työntekijöitä 20. Ykköspesä on löytänyt lokeronsa. Erityisesti yrityksen palveluita käyttää tilausliikenne, joka koki uuden nousun Venäjän matkailun avauduttua.
Tavallisia kävijöitä ovat työmatkalaiset ja kaupparatsut. Huhu kertoo, että paikassa näkee aina jonkun julkkiksen. Kyllä täällä välillä on ollut melkein koko hallitus yhtaikaa, Aimo Leppäkoski heittää.
Vähitellen vanhempi yrittäjäpari on vetäytynyt taustalle, ja Ykköspesää hoitavat nyt Leppäkoskien pojat Janne ja Jussi.
Tuttua mainoslausetta mukaillen konkaripari uskoo, että kun hyvin pitää, myös asiakas periytyy isältä pojalle.
Kahvilanäkymä 1-tieltä vuonna 2001.
Kahvilanäkymä 1-tieltä vuonna 1972.
Uuden kahvilan rakennuksen ensimmäinen osa näytti valmistuttuaan tältä.
Avajaispäiviltä 1972, nykyiset isännät Jussi ja Janne limsatauolla.
